maanantai 18. elokuuta 2014

Helteistä selvitty

Poikkeuksellisen kuuma kesä on ollut haaste ensimmäistä koiranomistajan kesää viettävälle. Saatto sitä Pepilläkin olla tukalaa.

Meidän kämppä ei oo mitenkään erityisen viileä, joten alkoi käydä pentua tosi sääliksi. Jotain tartti tehä.




Mami puki pienelle isukin räsy t-paidan päälle. Ennen sitä se oli kostutettu kylmällä vedellä. Uskon, että koira arvosti. Kauheaa paidan riuhtomista ei tapahtunut, vaikkei nuttu nyt niin muodikas ollutkaan. Tuntui vähän kyseenalaiselta antaa jo noin nuoren tytön pitää napapaitaa, mutta hätä ei lue lakia.

T-paita toimi ihan ookoosti, mutta ei ollut kovinkaan käytännöllinen. Ja kun nuo säät jatkuivat pitkään läkähdyttävinä, tarvittiin jatkotoimenpiteitä.




Ostettiin ressukalle viilennysliivi. Joidenkin mielestä tällainen paapominen voi olla höpöhöpöä ja ei koira mitään liiviä tarvitse ynnä muuta, mutta minä mieluummin liioittelen, kun katson koirani läkähtyvän vieressäni kuoliaaksi. Tuo liivi tuntui helpottavan paljonkin Pepin oloa. Päivälläkin kehtasi käydä vähän lenkkeilemässä, kun laittoi tuon päälle. Muuten kannatti pysyä sisällä, sillä aurinko oisi porottanut tuon koiran poroksi.





Eikä liivi tuntunut liioin leikkimistä haittaavan.



Monet koiranomistajat kertoivat antaneensa helteillä koirallensa "jäätelöä". Toisin sanottua veteen laitettua ruokaa/namia, mitkä sitten pakastettiin. Sellaisia myös meidän Pepatsu sai. Hyvin maistuivat, toisin kuin kuivaruoka -ihme. Siksi lisäsimmekin raakaruuan määrää Pepin ruokinnassa. Se kuitenkin oli pakastekamaa, joten ruoka oli kylmää syödessä. Ja maistuu se raaka muutenkin paremmin kuin nappula.





Vietimme taas Pepin kanssa kesäpäivää ulkosalla. Ulos otin lapsukaiselle raakaruokakuutioita pari kappaletta, niin tyttö sai niitä napostella helteellä.







Kuumuus kannusti panostamaan pakastetuotteisiin ja tämän kuun alussa tuli haalittua pakastimeen Pepulle (hih!) purtavaa.








Noissa pakasteluissa on ollut meillä se ongelma, että joko Peppi saa syödä niitä niin pitkään, että sillä menee vatta sekaisin tai että luu, josta on vielä puolet syömättä, heitetään roskiin. Se on ollut vähän turhauttavaa, koska nuo oikeat luut on sitä parasta purukaluston hoitoa. Enkä usko sen oikean lihan (vrt. raksut) tekevän pennulle pahaa.

Saatiin hyvää asiakaspalvelua tän asian suhteen ja löydettiin tarpeisiimme juuri sopiva tuote.




Öh, sori vähän epäselvä kuva. Mutta siis jonkin elukan kylkiluut kyseessä. Olivat tulleet liikkeeseen päivää aikaisemmin ihan tuoreina, etteivät olleet vielä edes jäätyneet. Niitä olikin helppo pussittaa useampaan pikkuerään, niin ei ole yksi parin kilon jäätynyt könttä väijymässä pakastimessa. Nyt saa helposti yhden yksilön mukaan pakastelokeron saloista.

Näissä oli se hyvä puoli, että ne on niin pieniä, ettei Pepillä mene sellaisesta lihamäärästä masu sekaisin. Just sopivan kokoisia siis. Ja ehkä parasta näissä on se, että luu on niin pehmeä, että Peppi pystyy syömään sen kokonaan! Ei turhaa jätettä, ei hammaskiveä -jee! (Okei, voi sitä hammaskiveä silti tulla, mutta ainakin tollaisen jyrsiminen hieman ehkäisee sellaisen syntyä.)



Pussitinpa siihen samaan syssyyn myös Pepin namuja. Nyt kätevästi matkakoossa! Tollaisen pussin voi napata leikille mukaan. Ei tarvitse raahata koko namupurkkia eikä laittaa nameja taskuun homehtumaan. On meillä toi namupussukka, mutta osa Pepatsun herkuista on puolikosteita ja järkyttävän pahan hajuisia. Pysyy se pussukka puhtaana ja namit tuoreina (uudelleen suljettava pussi). Yleensä laitankin tällaisen naminkantopussin sisään.


Kuten jo aikaisemmin mainitsin, olemme lisänneet Pepin ruokavalioon enemmän raakaruokaa. Eläintarvikeliikkeistä saa tällainen laiskakin omistaja "ready-to-go -pakkauksia". Toisin sanoen siihen on lisätty kasvikset ja vitamiinit yms. tarpeelliset jutut, mitä koira voikaan tarvita. Meillä on ollut käytössä sellaisia kilon pakkauksia, jotka on jaettu 100 gramman levyiksi. Siitä on tosi helppo annostella.


Ahkeran käytön tuloksena oli, että meidän "varasto" pääsi loppumaan, joten lisää tartti hakea. Samalla muistin, että meillähän oli joskus ostamiamme toisen firman raakaruoka-annoksia. Ne on muuten hyviä, mutta ne on 300 gramman jääkönteissä. Ei ihan niin kätsyjä. Mut kyllä nekin kantsis käyttää ja sitä paitsi olisi sitä koiralle kiva vähän vaihdella makuja, kun kerta valinnanvaraa on. Lopulta jaksoin tarttua tuumasta toimeen.






Noin. Tuosta saa vaivatta 75 gramman palasissa. Pepin masukin saa totuttautua uuteen ruokaan pikkuhiljaa. Mutta kyllä se vaati vähän viitseliäisyyttä.






Tuli sitä pari pakettia lohkottua. Onneksi nuista riittää joksikin aikaa, eivät lopu ihan hetkessä. Hinta-laatu -suhdekin on kohillaan. Vielä tosin ois pakkasessa oottamassa muutama pötkö, jotka pitäs pätkästä. Kun nyt tuli noita toisia hakattua jokunen palanen, niin saa hengähtää hetken ennen kuin tarvitsee ruveta pilkkomaan lisää safkaa.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Reissun päällä

Lähdimme tänä aamuna ajamaan Ouluun siskon vihkiytymistä juhlistamaan. Matka oli pitkä ja perille päästiin siinä klo14.30, taipaleemme aloitimme siinä vähän ennen aamu viittä.

Käväistiin aamupisulla Pepin kaa ja liikkeelle mentiin niin nopeaan, kun nukuttiin vähän pommiin, että unohtu antaa kokonaan matkapahoinvointilääke. Mä aattelin, että tuskin sillä on merkitystä, kun Pepillä ei ole juuri ollut ongelmia autoilun kanssa viime aikoina. Jo tunnin päästä meidät auton takapenkillä oli kivat puklat. Onneksi loppumatka oli ongelmaton ja oksennusvapaa.

Perillä hauva pääsi sisareni kaverin luokse hoitoon ja pentu oli ihan poikki sieltä haettaessa. Siitä ei mennyt kauaakaan, kun matka jatkui Kajaaniin. Takapenkillä uni maittoi "koiramummon" ollessa vieruskaverina.