tiistai 28. tammikuuta 2014

Muska ja Peppi

Meille tuli toissa sunnuntaina Pepin ensimmäinen koiravieras Muska* tämän emännän ja isännän kanssa. Aluksi isompi koira pelotti Peppiä, mutta hetken kainostelun jälkeen haukuttiin vanhaa rouvaa mukaan leikkiin. Tuloksia ei kuitenkaan syntynyt, sillä Muska ei jaksanut korvaansa hetkauttaa pikku natiaiselle.


Jonkin ajan kuluttua Peppi alistui tilanteeseen ja otti isosta tytöstä mallia.





Ja molemmat ottivat rennosti.


Pikku päikkäreitten jälkeen jaksoi sitten taas haukkua ja kutsua toista leikkiin. Muska pysyi koko ajan asemissaan.




Paitsi silloin, kun haluttiin tietää, mahtuisko Muska Pepin petiin. Mä kuvittelin, että se ei olisi mahdollista. Tulipa sitten se luulo todistettua vääräksi.


Tietysti Muskalla piti olla Paavo petikaverina



Peppuli kyllä hämmentyi, kun toinen koira veti lonkkaa pikkasen pedillä. Ei se vuode siitä onneksi rikki menny vähän ehkä venähti. :D



Henkilökohtaisesti koiratapaaminen oli minulle hieno juttu, kun sain olla kahden ihanan, mutta niin erilaisen koiran läheisyydessä. Sydämeni pakahtui! Koiria <3




Hetken ajan olempien rekkujen huomio kiinnittyi yhteen ja samaan asiaan: namipalaan.




Vieraiden läsnäollessa Peppi ehti ottaa toiset torkut.




Hmm... Onko noissa nukkumisasennoissa jotain samaa?


Aika rauhassa meni se sunnuntai. Tämän jälkeen Peppi on käynyt jo kahdessa pentutapaamisessa ja nähnyt toisen vanhemman koirarouvan. Tämä näytti jo pikku-Pepille hampaita ja ehti vähän oikoa lapsosen sopimatonta käytöstä pikku näykkäsyllä vahvan murinan sekä haukahduksen kera. Meitsi oli ite saada jo slaagin, että nyt muuten pentu traumasoitui for good tuollaisen jälkeen ja rupee pelkäämään kaikkia muitakin koiria. Lapsi nimittäin vinkaisi hyökkäyksestä ja juoksi pois häntä koipien välissä.

Otin pennun syliin ja vein kauaksi toisesta koirasta ja yritin rauhoitella myös itseni, jottei Peppi aistisi pelkoani. Muutenhan se oppisi, että tilanne oli hirveä. Suureksi helpotuksekseni tilanne rauhottui ja Peppi haukkui jo koirasta itselleen leikkikaveria. Ei voinu kyllä kovin syviä traumoja tosta jäädä. Siinä samalla Peppi oppi vähän kunnioittamaan toisten reviiriä. Ei pidä mennä suin päin toisia päin.


*Muska oli muuten meidän "testikoira" ennen kuin otimme Pepin. Hän oli meillä muutaman päivän hoidossa joulukuun alussa. Mainitsin siitä toisessa blogissani.




P.S. Tänään Peppi sai ekan rokotuksensa! Pieni vinkaisu tuli piikistä, mutta Peppi oli kyllä kaikin puolin rauhallinen ja kiltisti. :) Odotustilassa joku koira haukkui pitkään vauvelille, mutta mamma syötti tytylle vaan nameja eikä tilanne haitannu typyä ollenkaan. Mamman reipas tyttö!

Onnistuneen reissun Peppi kruunasi oksentamalla autoon pari minuuttia ennen autosta ulos pääsyä. Tähän mennessä se on oksentanut vain yhden kerran ja silloinkin sisälle. Sen kertaisen tuotoksen seasta löytyi hiuksia ja sanomalehden palasia, joten ei ollut vaikea arvata yökkäämisen syytä. Tällä kertaa syliini, auton penkille, auton välikköön ja makupalapussille tippunut oksennus sisälsi palttiarallaa 80 prosenttia aamuruuan naksuista ja makupaloista, jotka syötin tytölle lääkärikäynnillä. Loput 20% ilmeistyivät sitten jonkin ajan päästä kakan muodossa.

Mut hei, kiva, että itse lääkärikäynti meni hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti