perjantai 31. tammikuuta 2014

Peppi 12 viikkoa!

Hauva-vauva ei lakkaa kasvamasta ja ikää sen kun tulee koko ajan lisää! Eläinlääkärissä Peppi painoi 3,95 kg eli lähes kaksinkertaisen määrän, kun se tuli meille! Syntymäpäivä meni jälleen kerran pentuleikkikoulun merkeissä. Tämä kerta meni ihan kivasti, mutta Peppi ei syty ihan tosta painista niin paljoa. Monesti pikkuneiti koittaa saada jonkun kaverin ajamaan tätä takaa, mutta harva karvapalloista ymmärtää tätä leikkiä. Meijän pikku spurttaaja nappaili sitten lattialta löytämiään namuja, joita ihmisolennot välillä heittelivät. Ne olivat pääkiinnostuksen kohde. Vähät muista, kun on namia. Slurp.





Muistatteko, kun haukuin (niin kuin koira, heh heh) Peppiä yhdessä postauksessa kakkaninjaksi? Sitä sanaa voi käyttää nykyään ilman etuliitettä. Murukki pystyy nimittäin kiipeämään meidän yli 65 senttimetrisen aidan yli! Se synnyttää taas näitä vanhemmuuden ristiriitaisia tunteita, että pitäisikö olla ylpeä, kun oman puppelin motoriset taidot ovat kehittyneet jo näin pitkälle vai kuuluisiko olla kauhuissaan, että lapseni on super-eroahdistunut?

Viime aikoina yksinolot on menny tosi hyvin. Peppi on voinut olla 6,5 tuntiakin ilman mitään ongelmaa kongin parissa ja nukkuessa. Mutta se on sitten liian ylivoimaista, että mamma haluaa nukkua pitkään eri huoneessa ja sitten pitää karata keittiöstä. Tänään Peppi päätti karata myös isin ja mamin kauppareissun aikana pois, vaikka, kuten jo mainitsin, se on siellä aikaisemmin viihtynyt ihan hyvin (ollaan siis videoitu näitä tapahtumia, siitä tiiän).

Liekö kyse jonkin sorttisesta takapakista? Oon nyt ollu muutaman päivän täällä sen kanssa, niin olisiko yksinolotaito voinut "unohtua"? Mene ja tiedä siitä sitten. Tänään koiruli oli aivan mahdoton ja mun kärsivällisyyttä koiteltiin. En voinut edes postia hakea ilman, että toinen sai hepulia. Edes kongi ei hiljentänyt pikkuista kuin vain vähäksi aikaa. :(


Tämä aita ei ole este, ainostaan hidaste (ja sekin aika huono sellainen).


Unohdinpa muuten mainita vielä tiistaista sen verta, että lääkärikäynnin lisäksi kävimme hetken aikaa katsomassa Pepatsun kanssa heppoja! Muksu oli semirauhallinen hyvin isojen "koirien" läheisyydessä, mutta pupu tuli pöksyyn siinä vaiheessa, kun niistä kummajaisista pääsi ääntä! Pitäisi tehdä vielä reissuja sinne, tekis vaan hyvää meitin ipanalle. Se on nimittäin vähän myöhästä jollekin puolivuotiaalle totuttaa uusia asioita. Työstä käy tää pennun kasvatus, sanokaa mun sanoneen. Joo, on söpö pentu ja silleen, mutta kyllä tätä hommaakin tässä riittää.



Tuore kuva pikkuisesta

Älkää antako rauhallisen olemuksen hämätä, lapsi on vain unenpökkelössä.



Peppi ja unihiekkaa silmissä. Leikkikoulun jälkeen uni maittas, mutta kevyet unet kesketyivät, kun joku mäntti (allekirjoittanut) tuli viereen häärää (ottamaan kuvaa). Ja pakkohan sitä on seurata, mitä se tyyppi oikein hommailee.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti